sunnuntai 6. joulukuuta 2015
6. joulukuuta
Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!
Meidän isoille pojille tämä oli jännä päivä.
Eilen illalla jo oli jännittänyt nukkumaan mennessä (itsehän olin siellä pikkujouluissa), ja tänään kun vihdoin sain silmäni auki, ensimmäisenä tuli kysymykset milloin saa vaihtaa vaatteet? ja Koska se juhla oikein alkaa?
Pojat ovat tykänneet partiosta tosi paljon.
Pitkin syksyä he ovat puhuneet tästä lupauksenanto-tilaisuudesta ja mitä lähemmäs se on tullut sitä tärkeämpi puheenaihe se on ollut.
Partiolaiset johtajineen kävelivät siis reilu kilometrin matkan poliisi saattueessa kirkon pihalle sankarihaudoille.
Se vilkut päällä edellä ajava poliisiauto oli totta kai kova juttu, kuten myös isot soihdut joita isommat partiolaiset saivat kantaa. Nämä pienet Sudenpennut saivat kantaa hautakynttilän jokainen, jonka sitten laskivat sankarihaudalle.
Maa on niin kaunis, ei olisi kauniimmalta voinut kuulostaa kirkon pihalla väkijoukon laulamana hämärässä valaistuksessa Suomen lipun liehuessa juhlallisesti.
Partion johtajan puhe meni kyllä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos aika tehokkaasti, nimittäin Pikkuneiti ja Pikkuveli pitivät kiitettävää härdelliä siinä kuunnellessa koko ajan.
Sitten siirryttiinkin kirkkoon, jossa laulettiin ja eri-ikäiset partiolaiset antoivat lupauksensa rakastaa Jumalaa, maata ja maailmaa, huolehtia ja auttaa toisia ihmisiä jne.
Juhlallinen tilaisuus, jonka päätteeksi nämä ensikertalaiset saivat omat partiohuivit, jotka ryhmän vetäjät sitten kävivät sitomassa pienten kaulaan.
Pappikin puhui muutaman sanan, mutta sekin meni tehokkaasti ohi kun Pikkuneiti sääti ihan mahdottomasti koko ajan.
Ai että tuollaisen elosalaman kanssa on ihana lähteä ihmisten ilmoille.
Hän istui penkillä, nousi seisomaan penkille, kääntyi taaksepäin kurkkimaan takana istuvia, hymyili kaikille ja kertoi juttua omalla kielellään ja huusi. Vitsit sen täytyykin olla hienoa aina kiljahtaa tasaisin väliajoin kirkossa, jossa kaikuu, koska tyttö teki sitä melkein koko ajan, vaikka kuinka koitin suunnata huomionsa johonkin muualle korvat punaisena! Sen puolituntia siinä pyöriessä hiki alkoi jo virrata, tiedättehän?
Kotiin tullessa keitettiin Itsenäisyyspäivän torttukahvit ja seurailtiin linnanjuhlia hetken aikaa.
Onko teillä jotain traditioita tälle päivälle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Yleensä hyvää ruokaa perheen kesken ja sitten linnan juhlat on aina pakko katsoa. :) Meidän Iidakin katseli tänään haltioissaan naisten kauniita pukuja.
VastaaPoistaMeilläkin Isosisko antoi auliisti kommentteja naisten puvuista ja koruista :)
PoistaPrinsessapukuun hänkin aikoo isona pukeutua kun on juhlat!
Tällä kertaa mies kävi viiden vanhimman kanssa seuraamassa puolustusvoimien ohimarssin ja koko perheellä osallistuimme itsenäisyysjuhlaan. Kotona ruokailimme vähän juhlavammin.
VastaaPoistaOi että, se on varmasti myös komean näköinen kulkue :)
PoistaSamaistun täysin tuohon kirkkoreissuun! Oltiin ensimmäisenä adventtina kirkossa ja kaksi vanhinta (4&2,5v) pitivät huolen että härdelliä riitti kun villitsivät toinen toistaan. :D
VastaaPoistaMeillä on aina sellainen meno, että isommat naurattaa, villitsee tai härnää niin että pikkuväki on taatusti äänekkäitä :O välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisiko!
Poistaihana juhla,aivan varmasti :) Meillä yleensä itsenäisyys-päivä on joululeivonta-päivä,nyt ihan rentoutumisen päivä :)
VastaaPoistaMeilläkin muuten kotona itsenäisyyspäivä oli aina se ensimmäinen pipareiden leivonta päivä :) taitaa olla edelleen!
PoistaMä leivon aina vähän pitkin joulukuuta, ja leivon muutenkin jouluksi tosi vähän, niin itsenäisyyspäivä on kyllä ollut sitten ihan oleskelua vain viime vuosina :)