Viime sunnuntain blogitekstissä mainitsin rakkaat vieraat.
Nyt omistankin tämän kirjoituksen ihan kokonaan heille <3
Mun pikkuveli perheineen tuli pitkän tauon jälkeen Suomeen.
Olemme siis nähneet noin kaksi ja puoli vuotta sitten, ja voin kertoa että se on pitkä aika se!
Iso kiitos ja kumarrus nykytekniikalle (jotain hyvää siinäkin!), tuntuu kuin nähtäisiin useita kertoja viikossa kun yhteyttä voi pitää niin monin tavoin.
Ei se virtuaali-kyläily kuitenkaan vedä vertoja sille että näkee ihan oikeasti ja saa oikein halata, rutistaa.
Elämä on välillä niin outo. Se saattaa viedä toisille rakkaita ihmisiä niin kauaksi toisistaan, ettei välttämättä nähdä enää koskaan. Se on aika pelottavaa.
Oikeastaan elämä on niin säälittävän lyhyt siihen, että nähdään silloin tällöin.
Sitähän pitäisi kerätä ne kaikki rakkaat siihen lähelle ja viettää aikaa aamusta iltaan ja viikosta toiseen.
No kylläpä veti herkäksi, mutta niin se on!
Isoneiti oli tärkeänä, kun sukulaiset saapuivat.
Veljeni on hänen kummisetä, ja siitä syystä neiti olikin erittäin täpinöissään.
Jännitti, ja niin hirveä hinku oli heti siltä istumalta kun vieraat saapuivat päästä näkemään, että itkuksi piti pistää kun ei heti päästy käymään. He siis majailevat vanhempieni luona.
Ja voi ilon ja riemun päivää, kun sai tuliaisina tuon kauniin sydän korun, ei olisi tyttö voinut onnellisemmaksi tulla. Kiitos!
Nyt vain on otettava kaikki ilo irti tästä kuukaudesta, jonka he täällä viettävät.
Varmasti ainutlaatuisia hetkiä, koska taas voi mennä vuosia ennen kuin nähdään seuraavan kerran.
On luvassa synttäreitä, uuden vuoden viettoa ja mökkiviikonloppua.
Kyllä perhe vain on paras <3
Tämmöisellä meiningillä käväistiin koululaisten kuusijuhlassa!
Virtaa riittää meidän nuorisossa, mutta energiaa oli näyttämölläkin.
Pikkuneiti suorastaan hyytyi siitä kaikesta tonttujen, pukkien, paimenten ja enkelien touhusta.
Musiikista puhumattakaan! Vähän Raskasta Joulua-meiningillä mentiin, mutta voihan se joulu pian tulla räpätenkin?! Meille se kyllä saapuu vähän rauhallisemmalla tahdilla...
Ei kyllä millään tavalla liity postaukseen mut musta on nii jännä ku *tekin * muutatte pois asutus alueelta ymmärtääkseni? Me myytiin talo läheltä keskustaa ja moni pitää tyhminä et muutamme syrjemmäs 10 km päähän. Meillä ollu haaveena aina päästä omaan rauhaa ja vihdoin pääsemme toteuttaa haavetta. Silmissäni nään jo ens kesänä kanat pihamaalla yms😍
VastaaPoistaJoo kyllä mekin ollaan muuttamassa "maalle". Yksistään jo sen takia, jos haluaa jotain isompia eläimiä hankkia omaan pihaan, on pakko lähteä vähän kauemmas :) ja Se on tosi että rauhassa saa olla ;) meilläkin on siellä kyllä naapureita mutta ei parin metrin päässä talon nurkasta kuten tässä!
PoistaNauttikaahan tästä kuukaudesta.♥ Onneksi nykyään on niin helppo pitää yhteyttä, mutta mikään ei voita kyllä sitä kun on rakkaan ihmisen kanssa ihan samassa tilassa ja saa jutella ihan kasvotusten. :)
VastaaPoistaSuloinen tuo viimeinen kuva.♥
Mehän nautitaan :) aina sitä pitkää välimatkaa ei edes tajua! Yhteydenpito on toisaalta niin vaivatonta että joskus ihan havahtuu että niin tosiaan, toiset on maapallon toisella puolella! Aika hurjaa!
Poistaihana koru tyttösellä,kelpaakin tuosta olla iloinen :) rauhaisaa joulua sinne...
VastaaPoistaNiin on :) Kiitos samoin teille!
PoistaMeiän lapset käy eskarin eri koulussa, ja sielä on juhlat ollu vähän menevempiä. Oman koulun juhla taas on aina älyttömän kaunis, musiikkipainotteinen, mutta meille sopivan rauhallinen. Eilinen joulujuhla oli kirkossa, ja se taas teki juhlasta vielä juhlavamman.
VastaaPoistaMuistan oman lapsuuteni kyläkoulun kuusijuhlan (kuulostan sata vuotiaalta mutta kuitenkin), se oli niin ihana, juhlallinen, perinteinen.. ei voi verratakaan tämän päivän meininkiin! Itse tykkäisin siitä perinteisestä..
PoistaNiin ja toisinaan,kun on lähellä,voi olla silti 'kaukana' ja yhteydenpito vähäistä. Kyllä oma perhe on ihan parasta!
VastaaPoistaNiin voi, mutta niin ei saisi olla :(
VastaaPoista