22. joulukuuta

Kaksi yötä enää jouluun. Mieletöntä.

Tämän talon rouva on sekaisin kuin seinäkello.
Huomisen päivän (ei varsin niin pitkää kuin eilinen ja tämä päivä) vielä paiskin töitä, että kukaan ei kuolisi jouluna nälkään. Ihan käsittämättömät määrät tehty torttuja, vuokakakkuja, täytekakkuja, pikkuleipiä, pipareita, pasteijoita, piirakoita..
Joulu koostuu pitkästi pyörimisestä lihapatojen äärellä.
Ja mikäs siinä, syöminen on maailman parasta!

Nyt tässä istun ja ihmettelen puoli nukuksissa, pikkuväki kun rauhoittuu niin suljen itsekin silmäni elleivät ne ehdi itsekseen sammua tässä odotellessa. Isot pojat pääsivät isänsä mukaan sählyyn.

Lurppuluomieni alta tiirailen muuten samalla suoraa videokuvaa kanalasta! Kätevästi jo silmätkin harottaa väsymyksestä, voi toisella kattella kanoja ja toisella blogata. Eeeehheeh.
Oi että olin niin revetä, kun kaikkensa kanoillensa antava mieheni hommasi valvontakameran kanalaan. Tässä nyt voi stalkata mitä siellä tapahtuu. Kuka munii ja polkeeko kukko!
Herranjestas tunnen itseni varsinaiseksi tirkistelijäksi. Heehhee. Aivan hullua.
Anteeksi oikeasti, oon ihan tosi väsynyt ja hihittelen täällä vain kaikelle!
Voisi luulla että kotikalja ämpärin pohja paistaa, vaan ei se ole edes käynyt vielä.

Käytiin myös kauppakärryllinen ruokaa hakemassa mieheni kanssa, ettei mekään heitettäisi veivejä parissa päivässä sapuskan puutteessa.
Erittäinkin hilpeissä tunnelmissa vedettiin kylänraitin marketit läpi maksalaatikon kiilto silmissä.
Esitin muutamia loistavia otoksia väsyneestä työläisestä, mm. nojaamalla pokkana kanssa ostelijan kärryihin kuin enempikin omiini. Pissat housussa sitten hihiteltiin hyllyn välissä kun tilanne oli niin koominen.
Mitäs mummu jätit kärrysi siihen just.
Repesin myös muun muassa karjalanpiirakkaylilyönnille! Pakkasin piirakoita kassalla kauppakassiin ja hirnuin mielessäni, meillä syödään karjalaisia vissiin pääsiäisenäkin.

Ei pitäisi koskaan lähteä puolikuolleena kauppaan.
Se on liian hauskaa se.